Rakennustietosäätiö RTS sr pyytää lausuntoanne rakennuksen laserkeilausta käsittelevästä ohje-ehdotuksesta. Ohje sisältää laserkeilauksen peruskäsitteistöä, käyttötarkoituksia ja sovellusalueita rakennushankkeissa. Ohje-ehdotuksen tarkoitus on toimia perustietolähteenä laserkeilauspalveluiden tilaamisen tukena.
Pyydämme kommenttisi SuLVIn lausuntoa varten 4.10.2018 mennessä.
”Tulevaisuuden ennakointia ei voida tehdä, jos ei tunneta menneisyyttä ja toimintaympäristöä, jossa toimimme”. Näillä sanoilla aloitettiin Hämeenlinnan LVI-yhdistyksen tulevaisuustyöpaja. Työpajaan oli saapunut innokas kahdeksan jäsenen joukko. Mukana oli myös yhdistysten välisen yhteistyön nimissä Helsingin LVI-yhdistyksen nuorisoaktiivi Mikko Suhonen. Tilaisuus järjestettiin mukavan rennosti puheenjohtaja Antti Heinosen kotona syöden pitsaa ja salaattia. Näin tavoitettiin mukavan välitön tunnelma.
Työpajan aluksi käytiin läpi työn tavoitteita ja syitä miksi tulevaisuutta tulisi suunnitella. Työpajan tavoitteena oli hahmottaa sekä yhdistyksen menneisyyttä, ymmärtää yhteiskunnan muutosta, että löytää sellaiset kriittiset muutostekijät toimintaympäristöstä, jotka vaikuttavat HäLVIn toimintaan tulevaisuudessa. Tavoitteena ei siis ollut yrittää keksiä käytännön toimintaa yhdistykselle seuraaville vuosille, käytännön toimet tulevat perässä, kun ymmärrys tulevaisuudesta on saatu riittävän korkealle tasolle.
Ensimmäisenä ohjelmassa oli orientaatioluento yhteiskunnan muutoksesta ja murroksesta. Yhteiskunnan muutos modernin ajan selkeistä työurista, henkilökohtaisesta vuorovaikutuksesta, talkoohengestä ja täystyöllisyydestä kohti postmodernia aikaa alkoi käytännössä 1990-luvulla, kun tietoverkot alkoivat kehittymään.
Muutos on ollut raju ja se nopeutuu koko ajan, esityksessä käytiin läpi muutoksen vaikutuksia muun muassa työelämään ja yhteiskuntaan. Postmodernin ajan kolme merkkiä ovat näkyneet jo pitkään: ajan ja paikan välinen suhde on muuttunut epäselväksi, enää ei olla sidottuna paikkaan tai aikaan, mm. työelämä menee siihen suuntaan, että työ ja vapaa-ajan välinen ero hämärtyy. Sosiaalinen toiminta on irrottautunut sen paikallisesta yhteydestä, ihmiset eivät enää kokoonnu kovin helposti yhteen, sosiaalinen toiminta on jatkuvaa ja verkostot laajoja; virtuaalisesti. Olemme irrottautuneet perinteiden ketjusta, ”poika ei enää seuraa isäänsä”. Yleisen normin mukaista toimintamallia ei ole, vaan erilaisuus ja perinteistä irrottautuminen on trendikästä. Toisaalta tällekin saattaa tulla vastareaktio, eli perinteiden arvostaminen on omanlaisensa osoitus itsenäisyydestä ja omaperäisyydestä.
Muutoksen ymmärtäminen on tärkeää sen vuoksi, että ihmiseen vaikuttavat eniten uskomukset ja yhteiskunnan tuomat vaikutukset. Modernina aikana eläneet sukupolvet joutuvat kohtaamaan rajun muutoksen omasta näkökulmastaan. 1990-luvun jälkeen syntyneet sukupolvet elävät jo automaattisesti uutta postmodernia aikaa.
Tulevaisuuden tekijöille ei ole mikään ongelma hankkia 10-15 ammattia ja elää dynaamisesti erilaisissa tiloissa. Maailma pienenee tietoverkkojen kehittymisen kautta jatkuvasti, kulttuurien sekoittumista tapahtuu enemmän kuin koskaan. On täysin ymmärrettävää, että modernin ajan ja postmodernin ajan sukupolvet eivät tunnu ymmärtävän toisiaan. He elävät todellisuudessakin eri maailmoissa.
Yhdistystoiminta on hyvä esimerkki siitä, miten yhteiskunnan murros vaikuttaa. Modernina aikana perustetut yhdistykset ja niiden aktiiviset jäsenet rakentavat toimintaa helposti yhä 
aikaisemman yhteiskunnan normien ja käytäntöjen mukaan. Toiminnan siirtäminen nuoremmalle polvelle tuntuu haastavalta, koska nuorempi polvi saattaa uudistaa toimintaa liian rajusti ja nopeasti ymmärtämättä modernin ajan perinnettä, joka tulisi säilyttää.
Tarvitaan siis sillanrakentajia, ihmisiä, jotka ymmärtävät eri sukupolvien välisen kuilun syyt. Sillanrakentajia tarvitaan sekä modernin ajan aktiivisista toimijoista että postmodernin ajan uusista aktiiveista. Yhdessä ymmärtämällä menneisyyden perinteet ja tulevaisuuden yhteiskunnan muutoksen saadaan toiminta jatkumaan. Tämän hetkinen tilanne, jossa yhdistykset ovat vaikeuksissa on aiheutunut yksinkertaisesti siitä, että muutos yhteiskunnassa on ollut niin nopea ja pääosin odottamaton, vain harvat ovat pystyneet muutoksen ennakoimaan.
Tulevaisuustyöpaja jatkui orientaatioluennon jälkeen jakautumalla kahteen ryhmään. Ryhmät tekivät kumpikin oman toimintaympäristöanalyysin käyttämällä PESTE -menetelmää. Usean kierroksen jälkeen saatiin rajattua muutostekijät kuuteen. Kuuteen muutostekijään, jotka tämän ryhmän mielestä ovat ne, jotka vaikuttavat HäLVIn toimintaan nyt ja tulevaisuudessa.
Näiden tunnistettujen muutostekijöiden lisäksi käytiin läpi megatrendejä, jotka tulevat vaikuttamaan yhdistystoimintaan, näitä ovat muun muassa digitalisaatio, globalisaatio ja glokalisaatio.
Työpajassa keskusteltiin paljon ja jatkotyötä varten saatiin paljon materiaalia. Työpajaan osallistuneet olivat yhtä mieltä siitä, että yhdistystoiminnalla on tulevaisuudessakin kysyntää. Nyt jo on näkyvissä tietoyhteiskunnan vastareaktiona tiedon tulvaan ”kyllästyminen”. HäLVIn perustehtävä oli vuonna 1974 ajantasaisen ja uuden tiedon jakaminen jäsenistölle. Näyttäisi siltä, että perustehtävä ei tulevaisuudessakaan juuri muutu, mutta sen muoto on eri. Tietoa ei enää tarvitse jakaa sen vuoksi, että sitä ei olisi. Tietoa tarvitsee jakaa sen vuoksi, että varmistetaan tiedon oikeellisuus. Yhdistystoiminnan perustehtävä onkin tulevaisuudessa siivilöidä tiedon tulvasta se oikea tieto jäsenilleen käyttöön.
Toinen puoli toiminnasta on sen sosiaalinen puoli. Glokalisaatio on noussut voimakkaasti uutena megatrendinä esiin. Glokalisaatio ajaa ihmisiä ja yhteiskuntia toisaalta laajempiin verkostoihin, mutta toisaalta tietoyhteiskunnan kyllästymisen vastareaktiona osallistumaan paikallisiin pieniin yhteisöihin, joissa korostuu yhteenkuuluvuuden tunne. Jos ennakointi yhdistyksien osalta osuus oikeaan, niin vuonna 2024 yhdistystoiminta alkaa elämään uutta voimakasta kasvua, ihmiset haluavat hengähdyshetken kännyköistä ja sosiaalisesta mediasta. Tulevat sukupolvet siirtyvät tässä mielessä lähemmäksi modernin ajan maailmankuvaa. Tämä kuvaa muutoksen nopeutta, tarvetta olla ajan tasalla ja ennakoida.
Työ jatkuu HäLVIn osalta ja seuraavan kuukauden aikana kirjoitetaan tulevaisuuden skenaarioita vuoteen 2024 erillisellä työryhmällä. Tämän jälkeen hallitus laatii ja esittelee syyskokouksessa marraskuussa tulevaisuuden kuvan mukaisen HäLVI ry:n unelman ja polun, jota pitkin sinne kuljetaan.
Antti Heinonen
Hämeenlinnan LVI-yhdistys HäLVI ry
Puheenjohtaja
Uuden jätevesiasetuksen mukaisesti ranta- ja pohjavesialueilla sijaitsevien kiinteistöjen jätevesijärjestelmien kunnostukseen on aikaa enää reilu vuosi ja pätevyysrekisterissä on tällä hetkellä vain 23 jätevesijärjestelmien suunnittelijaa.
Pääsääntöisesti kaikkien haja-asutusalueella olevien kiinteistöjen jätevesijärjestelmä on kunnostettava 31.10.2019 mennessä, mikäli kiinteistö sijaitsee pohjavesialueella tai lähellä vesistöjä tai merta. Ennen työhön ryhtymistä jätevesijärjestelmän kunnostus pitää suunnitella. Suomen LVI-Liitto SuLVI ry vastaa haja-asutusalueiden vesihuollon suunnittelijapätevyyksistä. FISE on henkilöpätevyyspalvelu, joka tarjoaa rakennus-, LVI- ja kiinteistöalan pätevyydet ja niiden rekisterin riippumattomasti. FISEn pätevyysrekisterissä on tällä hetkellä kuitenkin vain 23 jätevesijärjestelmien suunnittelijaa.
”Pätevöityneitä suunnittelijoita on ollut haasteellista saada lisää, koska asetuksessa määriteltyjä aikatauluja on siirretty eteenpäin ja loivennettu vaatimustasoa. Suunnittelijoita on kaikonnut muille aloille, kun töitä ei ole ollut”, Suomen LVI-liitto SuLVI ry:n toiminnanjohtaja Tiina Strand kertoo.
Mikäli jätevesijärjestelmän kunnostus on edessä, suunnittelijaa kannattaakin ryhtyä etsimään mahdollisimman nopeasti. ”Voi olla, että ensi keväänä on jo niin paljon kysyntää, että hinnatkin voivat olla korkeammat”, Strand sanoo.
Jätevesijärjestelmiä voi toki suunnitella myös ilman FISE-pätevyyttä, mikäli osaamista vain riittää. Hämeen ammattikorkeakoulu on tällä hetkellä ainoa taho, joka järjestää haja-asutuksen vesihuollon suunnittelijakoulutusta.
”Pelkästään meidän ja Suomen ympäristökeskuksen yhdessä järjestämän koulutuksen on läpikäynyt 250–300 suunnittelijaa sen jälkeen, kun asetus annettiin ensimmäisen kerran vuonna 2004. Lainsäädäntö on vain ollut niin pitkään sekavassa tilassa, ettei koulutukselle ole ollut kysyntää. Nyt kiinnostus on herännyt ”, tutkijayliopettaja Harri Mattila Hamkista sanoo.
Kiinteistön omistajan vastuulla on huolehtia, että jätevedet käsitellään asiaankuuluvasti. Mitään patenttiratkaisuja ei ole tarjolla, sillä paras ratkaisu riippuu kiinteistöstä, veden käytöstä ja ympäristöstä. Hyvä jätevesisuunnitelma takaa, että kiinteistölle hankitaan oikein mitoitettu ja kohteeseen sopiva järjestelmä.
”Järjestelmä pitää mitoittaa käytön mukaan. Esimerkiksi pienpuhdistamoissa järjestelmä ei toimi oikein, jos se ei ole oikein mitoitettu eikä jätevettä tule tarpeeksi. Suunnittelija ottaa kantaa järjestelmävalintaan ja oikeaan mitoittamiseen sekä sijoittamiseen”, Strand kuvaa.
Pätevä suunnittelija pystyy myös arvioimaan, voidaanko vanhaa olemassa olevaa järjestelmää hyödyntää joltain osin uudessa järjestelmässä.
”Satojen eurojen panostuksella suunnitteluun säästää helposti tuhansia euroja. Markkinoilla on kymmeniä erilaisia vaihtoehtoja tarjolla. Kun pätevä suunnittelija tekee suunnitelmat, järjestelmä myös toimii. Ilman suunnittelijaa esimerkiksi käyttökustannukset voivat tulla kalliimmiksi kuin jollain toisella laitteella. Pätevä suunnittelija osaa myös opastaa, miten järjestelmää kannattaa huoltaa ja kunnossapitää”, Mattila sanoo.
Jätevesijärjestelmän uudistamisessa liikkeelle kannattaa lähteä ottamalla yhteyttä paikalliseen rakennusvalvontaan ja selvittämällä, mitä järjestelmältä edellytetään. Paljon hyödyllistä tietoa löytyy myös ympäristöministeriön sivuilta.
Päteviä suunnittelijoita voi löytää FISE:n rekisterin lisäksi kysymällä oman kunnan rakennusvalvonnasta tai vesiensuojeluyhdistyksistä.
FISE-pätevöityneet haja-asutuksen vesihuollon suunnittelijat
Ympäristöministeriön sivusto, kiinteistön jätevesien käsittely
Jouko Viikilä, Enervent Zehnder Oy:n Suomen myyntijohtaja, luotaa talotekniikka-alaa kaksikymmentä vuotta taakse- ja eteenpäin.
Viikilä valmistui vuonna 2000 ammattikorkeakoulusta LVI- ja energiatekniikan insinööriksi, jonka jälkeen hän on tehnyt töitä urakoinnissa, projektinvetäjänä, suunnittelutyössä (myyntiin painottuen) ja laitetoimittajan leivissä, myyntitehtävissä toimien. Enerventillä hän on työskennellyt n. 8 vuotta alkuun aluemyynnissä ja lopulta siirtyen vetovastuuseen koko Suomen myynnistä. Edessä on jälleen uutta, sillä Zehnder Group AG osti Enerventin ilmanvaihtokoneliiketoiminnan heinäkuussa 2018. Syntyi Enervent Zehnder Oy.
”Integraatio on tällä hetkellä käynnissä. Minulla on erittäin positiiviset odotukset, sillä Zehnder on toiminut alallamme pitkään. Heillä on ratkaisumalleja, joita voidaan mahdollisesti soveltaa myös meillä pohjoismaissa. Toisaalta he mahdollistavat meille globaaleille markkinoille pääsyn”, Viikilä kertoo.
”Rakentaminen on muuttunut kuluneen kahdeksantoista vuoden aikana todella paljon. Energiatehokkuutta on parannettu, rakentamistavat ovat muuttuneet ja tämän myötä myös vaatimukset talotekniikalle. Vuosiin on riittänyt myös haasteita, sanoisinko, että asioita on jouduttu välillä opettelemaan myös kantapään kautta”, Viikilä kuvailee ja tarkentaa, ettei esimerkiksi raja-arvoja asettaessa olla aina osattu huomioida maantieteellisiä asioita ja tiiviimpien talojen rakentaminen on aiheuttanut opettelua mm. riittävän ilmanvaihdon toteuttamiselle.
”Tänä päivänä LVI-suunnittelijan täytyy olla melkoinen multitalentti, jotta osaa suunnitella sen parhaan ratkaisun. Talotekniikan osalta energiatehokkuus alkaa olla jo itsestäänselvyys. Jatkossa parannukset tulevat kokonaisuudesta. Ratkaisujen täytyy olla aidosti ihmisiä palvelevia ja käyttöiältään kestäviä. Enää ei päde ”näin se on aina ennenkin tehty”, suunnittelun, toteuttamisen ja ylläpidon osaaminen edellyttää innokkuutta, tiedonnälkää ja halua pysyä kehityksessä mukana”, Viikilä toteaa.
”Seuraavat kaksikymmentä vuotta – ne tulevat olemaan mielenkiintoista seurata. Digitalisoitumisesta puhutaan paljon, itse haluaisin pitää sen rinnalla vahvasti mielessä tarpeenmukaisuuden, käytettävyyden ja elinkaaren. Digitalisaatiosta ei saa tulla rasite, vaan helpotus. Merkittävinä asioina näen ilmastonmuutoksen, sisäilmaongelmaisten rakennusten lisääntymisen sekä kemikaaliherkät ihmiset. Tiedämme jo, että on ihmisiä, jotka tarvitsevat erityistiloja voidakseen elää opiskella ja työskennellä oireetta. Vaikkemme puhuisi suoraan puhdastiloista, alalla puhutaan jo mm. allergia-asunnoista. Näissä materiaalivalinnat vaikuttavat paljon, mutta ilmanvaihto ja ilmansuodatus ovat tärkeitä osatekijöitä”.
Suomen LVI-liiton yhteistoimintajäsenyys on osaamista ja kohtaamisia. Enervent Zehnder Oy on Suomen LVI-liiton yhteistoimintajäsen.
Tanskan teknillisen korkeakoulun LVI-tekniikan professori Bjarne Olesen esitelmöi FINVACin kutsumana elokuun lopulla Sitratorilla Kannelmäessä. Olesen oli pitkään Tanskassa Kansainvälisen rakennusten sisäilmasto ja energiainstituutin johtaja prof Fangerin jälkeen, ennen nykyistä johtajaa Pawel Wargockia. Olesen esitti mielenkiintoisia tutkimustuloksia sisäilma- ja energiatutkimuksen alueelta.
Laajassa asuinrakennusten energiakäyttöä ja asukkaiden vuorovaikutusta käsitelleessä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka paljon asukkaat vaikuttavat mitattuun rakennusten energiankulutukseen. Tulokset olivat hämmästyttäviä, vaikutus oli jopa 300%. Asukkaiden vaikutus näkyi mm mitatuissa huonelämpötiloissa, jotka vaihtelivat välillä 18-26oC. Erityisen kiinnostavaa oli samassa tutkimuksessa vertailtu mitattu energiankäyttö ja laskettu energiankäyttö. Ne poikkesivat huomattavasti tosistaan. Yllättävää oli että energiatehokkaissa rakennuksissa (energialuokat A, B, C) mitattu energiakulutus oli huomattavasti laskettua korkeampi ja paljon energiaa käyttävissä rakennuksissa (luokat F ja G) mitattu energiankäyttö oli huomattavasti laskettua pienempi. Mitattu ja laskettu energiankäyttö vastasivat parhaiten toisiaan keskikastissa (luokka D). Johtopäätös tutkimuksesta on, että asukkaiden vaikutus tulee ottaa paremmin huomioon energiatehokkuutta parannettaessa.
Olesen kertoi myös Pohjoismaisesta koulujen ilmanvaihtotutkimuksesta (jossa Suomi ei valitettavasi ollut mukana). Sen tulokset olivat saman suuntaisia kuin Suomessa saadut. Koneellinen ilmanvaihto kouluissa on yleistä Norjassa ja Ruotsissa. Tanskassa sen sijaan painovoimainen on vallitseva. Erot näkyivät myös CO2 pitoisuuksissa. Tanskassa pitoisuus oli yli 1200 ppm joka toisessa koulussa ja joka viidennessä yli 2000 ppm. Oppimistulokset olivat huonoimmat kouluissa, joissa oli painovoimainen ilmanvaihto. Poissaoloja oli sitä enemmän mitä huonompi oppimistulos oli.
Mielenkiintoinen uusi tutkimusalue koski epäpuhtauksien kulkeutumista kehoon. Hengitysilman ruoan mukana saatu altistus ei olekaan ainoa reitti. Merkittäviä määriä tavanomaisia epäpuhtauksia voi siirtyä myös ihon kautta mm vaatetuksesta. Vaatetus voi toisaalta myös suojata ilman epäpuhtauksilta.
Toinen mielenkiintoinen uusi tutkimustulos koski ilman laadun vaikutusta uneen. Alustavien tutkimusten mukaan hyvä ilmanvaihto makuuhuoneessa parantaa unen syvyyttä, levon tunnetta, mielen laatua ja objektiivisesti mitattua suorituskykyä.
Tutkimustuloksiin voi tutustua tarkemmin instituutin verkkosivuilla.
Talotekniikka-lehti tallensi tilaisuudesta podcastin.
Olli Seppänen
LVI-tekniikan emeritusprofessori
Järjestyksessä jo 29. SuLVIn SM LVI-Golfturnaus pidettiin tänä vuonna Oulun Virpiniemessä perjantaina 7.9. Kilpailu voitiin viedä läpi loistavassa syyssäässä auringon paisteessa. Kenttä oli hyvässä kunnossa ja greenit liukkaat. Koska myös tuuli puuttui, puitteet olivat otolliset hyvälle kilpailulle. Valitettavasti vain osallistujamäärä oli tavanomaista vähäisempi monista yhteensattumista johtuen.
Oululaiset olivat järjestäneet torstai-illaksi yhteisen kisatankkauksen golfklubille. Tilanteeseen sopiva buffet-pöytä ja hyvät juomat antoivat oivan lähtökohdan seuraavan aamun pelille. Ilta sujui oikein leppoisassa hengessä. Kiitokset erityisesti Halton Oy:lle, jonka tuki mahdollisti tilaisuuden.
Virpiniemen Golf Oy:n isännöimä kenttä sijaitsee osin meren rannalla. Ensimmäiset 9 väylää on metsikköistä ja myös mäkistä. Toinen puolisko taasen enemmänkin peltomaista, mutta useat vesialueet lisäävät vaikeusastetta. Ei mikään helppo kenttä!
Mutta hyvinhän näistä haasteista selvittiin. Läpimenoaika pysyi hyvin kohtuullisena. Pelin jälkeen ruokailu klubilla ja jälkipeli täydensivät tapahtumaa. Erittäin runsas palkintopöytä mahdollisti muistamisen jokaiselle kilpailijalle. Siitä kiitokset kaikille sponsoreille ja palkintojen lahjoittajille.
Lyöntipeli:
Pasi Nyman, 69
Janne Kiviniemi, 70
Seppo Räisänen, 72
Pistebogey:
Riku Manunen 38
Lari Lampainen 36
Joona Jämsä 35
Scratch:
Janne Kiviniemi 75
Juha Lindqvist 81
Pasi Nyman 83
Naisten kilpailussa valtias oli tänä vuonna vuonna Auli Manninen. Lisäksi jaettiin pari erikoispalkintoa, pisin avaus ja lähimmäs lippua.
Suuri kiitos ja kumarrus työryhmälle Hannu Korkala, Tapio Lauri, Seppo Räisänen ja Vesa Schutskoff onnistuneesta tapahtumasta. Saamani palautteen mukaan kaikki olivat tyytyväisiä tapahtumaan. Ensi vuonna on edessä juhlavuosi, 30 vuotistapahtuma. Paikkana tuolloin Rönnäsin kenttä Isnäsissä Suomenlahden rannalla.
Kalevi Hyvärinen
Kilpailun johtaja
Uutista päivitetty 2.10.2018 korjattu Hannu Korkalan nimi.
Vesikalustetoimittajista Oraksella on oma lukunsa suomalaisessa historiassa. Yritys perustettiin Raumalle 1945 ja sen pääkonttori on yhä jämäkästi raumalainen. Oraksen teknisessä asiakaspalvelussa toimiva Sari Koskinen aloitti työuransa kesätöissä hanojen kokoonpanolinjalla vuonna 1993. ”Jo se, että olen viihtynyt näin kauan täällä, kertoo talosta jotakin”, Sari naurahtaa.
Sarin työtehtävä on pääasiassa vastata puheluihin, joita tulee LVI-alan ammattilaisilta, tukkuliikkeiltä, asentajilta, rautakaupoilta ja joskus kuluttajiltakin. Myös sähköpostitse saapuu kysymyksiä laidasta laitaan. ”Usein pyydetään suosituksia tai kysytään vioista, miten ne korjataan ja selvitellään takuuasioita. Minä annan ohjeita, asennusneuvoja ja hoidan tietenkin reklamaatiot”, Sari kuvailee työtään.
”Kaikkeahan en mitenkään voi itse tietää ja silloin onkin fiksua myöntää, että, hep – nyt en tiedä, mutta selvitän. Tässä talossa on niin paljon osaamista ja tiimissäni on minun lisäkseni kolme muuta henkeä. Yhdessä meiltä löytyy kyllä oikea vastaus jokaiseen kysymykseen”.
Nykyisessä tehtävässä Sari on ollut noin kuusi vuotta, mitä ennen hän on ollut tuotehuollossa, erikoistuoteosastolla, myyntipalvelussa ja maalaamossa. ”Maalaamo kiinnosti minua aikoinaan hirveästi, joten siirryin kokoonpanolinjalta sinne. Maalaamossa työnsä tuloksen näki heti. Toisaalta se oli myös haastavaa työtä, joka vaati osaamista.”
Teknisessä asiakaspalvelussa Saria motivoi erityisesti keskustelut ihmisten kanssa. ”Jokainen minulle tuleva yhteydenotto on oma ”case”, jonka haluan hoitaa hyvin. Keskustelut ovat palkitsevia. Tottakai on haastaviakin tilanteita, mutta kun asian saa ratkaistua niin hyvin kuin mahdollista ja asiakas on tyytyväinen, olen itsekin iloinen. Ja mikä on ihaninta, usein saattaa tulla vielä soitto perään, jossa kiitetään asiakaspalvelusta tai jopa postikortti”.
Sari kuvailee itseään uusille ideoille avoimeksi, kokeilunhaluiseksi henkilöksi, joten hän on päätynyt oman työnsä ohella myös hanakouluttajaksi. ”Tykkään kouluttamisesta ihan hirveästi. Meillä ei ole varsinaisia kouluttajia, vaan jokainen tekee koulutustyötä oman työnsä ohella. Esimerkiksi viime keväänä koulutuksia oli keskimäärin yksi viikossa”, Sari viittaa erittäin suosittuun Oraksen Hanaopistoon.
Sarilla tulee marraskuussa neljännesvuosisata täyteen Oraksen palveluksessa. Tämän myötä on odotettavissa työnantajan järjestämä juhla, jossa häntä ja muita merkkipaalun saavuttaneita henkilöitä juhlistetaan.
”Oras on edelleen perheyhtiö. Perustajan, Erkki Paasikiven, pojat ovat mukana työssä, näkyvillä ja käyvät syömässä yrityksen ruokalassa ihan kuten me muutkin. He ovat helposti lähestyttäviä, heille voi kuka tahansa mennä juttelemaan. Tämä tuo turvallisuudentunnetta, sitä että voin luottaa työpaikkaani”, kiittelee Sari lopuksi Oraksen henkilöstöään arvostavaa toimintatapaa.
Suomen LVI-liiton yhteistoimintajäsenyys on osaamista ja kohtaamisia. Oras on Suomen LVI-liiton yhteistoimintajäsen.
Yliopistonlehtori Petri Ruuskanen julkaisi tutkijatovereidensa kanssa keväällä tutkimuksen verkostojen eli sosiaalisen pääoman hyödyistä. Tutkimustulosten mukaan monipuolisesti verkostoituneet etenevät urallaan paremmin palkattuihin tehtäviin.
”Sosiaalinen pääoma viittaa sosiaalisiin verkostoihin, joiden kautta ihmiset saavat erilaisia aineellisia ja aineettomia hyödykkeitä. Verkostoistaan ihmiset saavat esimerkiksi hyödyllistä tietoa ja suosituksia, jotka edesauttavat heidän tavoitteidensa toteutumista”, selittää Ruuskanen.
”Tutkimuksessamme tarkasteltiin yhtäältä erilaisia konkreettisen avun verkostoja. Toisaalta tarkastelimme yhdistysjäsenyyksiä, joiden tulkittiin edustavan lähisuhteita laajempaa verkostoitumista. Tulosten mukaan molemmista on hyötyä. Erityisen tärkeäksi osoittautuivat kuitenkin monipuoliset verkostot, jotka auttoivat ihmisiä etenemään urallaan. Toisin sanoen mitä monipuolisemmin ihminen kuului erilaisiin yhdistyksiin, sitä paremmin hänen tulonsa kehittyivät.”
Ruuskanen kertoo verkostojen syntyvän monin eri tavoin. ”Osa muodostuu epämuodollisten sosiaalisten kohtaamisten pohjalta, osa taas syntyy erilaisten organisaatioiden pohjalta. Erilaiset yhdistykset ovat tyypillinen esimerkki organisaatioista, jotka kokoavat yhteen saman tyyppisistä asioista kiinnostuneita eri ihmisiä”.
Ammatillisen järjestötyön suhteellinen asema alkoi heiketä 1970-luvun lopulta lähtien ja ihmisten mielenkiinto on suuntautunut enemmän erilaisiin harrastusjärjestöihin. ”Tämä on totta”, myöntää Ruuskanen. ”Ammatillisten järjestöjen asema on kuitenkin säilynyt Suomessa edelleen vahvana. Erityisesti jäsenet pitävät näitä hyödyllisinä tiedonvälityksen ja edunvalvonnan kanavina. Niiden vahvuus on siinä, että ne useimmiten kykenevät kokoamaan yhteen jäsenistönsä kannalta tärkeää tietoa ja välittämään sitä tehokkaasti eteenpäin omien tiedotuskanaviensa kautta. Samalla ne kykenevät tuomaan jäsenistönsä intressejä esiin yhteiskunnallisessa keskustelussa”.
”Sosiaalisesta pääomasta hyötyy myös työnantaja”, kertoo Matti Laukkarinen, joka kandidaatin tutkielmassaan ”Sosiaaliset verkostot ja pk-yritysten rekrytointiprosessit” tutki rakennusteollisuudessa toimivien pienten ja keskisuurten yritysten rekrytointiprosessia. Sosiaalisten verkostojen merkitystä on tutkittu pääasiassa työntekijän näkökulmasta, mutta Laukkarista kiinnosti millaisia rekrytointikäytäntöjä työnantajat suosivat ja miksi. Tutkimuksen edetessä huomio kiinnittyi sosiaalisten verkostojen rooliin.
Laukkarinen valmistui 2012 talotekniikka-alan insinööriksi ja teki töitä LVI-suunnittelijana, kunnes intohimo sosiologiaan voitti. ”LVI-suunnittelijana tein töitä pienemmissä suunnittelutoimistoissa ja huomasin, että erityisesti tällaisille pienille yrityksille rekrytointi oli haaste. Alalla on tarvetta hyville tekijöille, mutta uuden palkkaaminen on niin suuri investointi, että halutaan varmuus palkattavan henkilön soveltuvuudesta”, kuvailee Laukkarinen. ”Mutu-tuntumani oli, että verkostoja kyllä hyödynnetään. Kun sitten ryhdyin selvittämään mitä kanavia yritykset rekrytointiprosesseissaan hyödynsivät, kävi ilmi, että sosiaaliset verkostot vaikuttivat olevan kaikkein mielekkäin tapa tavoittaa pätevää henkilöstöä. Sosiaaliset verkostot ovat myös työnantajan näkökulmasta kustannustehokas tapa rekrytoida”.
Laukkarinen haastatteli työssään rakennusliikkeitä, mutta toteaa, että toimintaympäristö on sama suunnittelussa ja urakoinnissakin. Tutkimuksen johtopäätöksiä voi siis hyödyntää laajemminkin rakentamisen alalla. ”Samoissa työmaatoimistoissa pyöritään”.
”Haastattelin tutkimukseeni yritysten toimihenkilöitä ja selvisi, että yhteistyökumppanien ja erityisesti oman henkilöstön antamat suositukset johtivat usein työntekijän palkkaamiseen. En ole kartalla siitä minkälainen tilanne Suomessa on, mutta ulkomailla omaa henkilöstöä kannustetaan hyödyntämään omia sosiaalisia verkostojaan. Käytössä on palkitsemisjärjestelmiä, joissa suosittelijana toiminut henkilö saa bonuksen onnistuneesta rekrytoinnista”, kertoo Laukkarinen.
”Sosiaalisen pääoman hyötyjä työmarkkinoilla on vaikea pelkistää mihinkään yhteen ulottuvuuteen”, toteaa Petri Ruuskanen. ”Yhtäältä verkostojen kautta ihmiset saavat tietoa avoinna olevista mahdollisuuksista ja piilotyöpaikoista, jotka eivät välttämättä tule lainkaan yleiseen hakuun. Samalla verkostot välittävät ihmisistä suosituksia, jotka usein vähentävät rekrytoinnin riskiä työnantajan silmissä”.
Hotoraudan Vääntäjien Korkean Raadin Neuvosten toiminnan tärkeimpiin tilaisuuksiin kuuluu vuosittain elokuun puolenvälin jälkeen järjestettävä kesätapahtuma. Vuoden 2018 kesätapahtuman järjestelyvastuussa oli Hämeenlinnan LVI-yhdistys ja siellä Jorma Railio, Kalle Koivula ja Jarmo Eskola.
Tilaisuus aloitettiin Museo Militarian tykkihallissa kevyellä kenttälounaalla, jonka yhteydessä apulaiskaupunginjohtaja Juha Isosuo esitti kaupungin tervehdyksen sekä kertoi Hämeenlinnan kehityksestä ja tulevaisuuden näkymistä. Tämän jälkeen seremoniamestari Jorma Railio kertasi kesäpäivien ohjelmaa.
Pullakahvien jälkeen kiersimme asiantuntevien oppaiden johdolla Museo Militarian päärakennuksen näyttelyn, jossa tutustuimme aseiden historiaan eri sotiemme ajoilta. Tykistömuseon lisäksi samoissa tiloissa toimii myös pioneeri- ja viestimuseot.
Iltapäivän kierros jatkui osin mukulakivikatuja pitkin Hämeen Linnaan. 70-luvulla vankilakäytöstä poistettu linna on remontoitu upeasti matkailu- ja edustuskäyttöön. Pääsimme kurkistamaan keskiaikaan ja 700-vuotiaan linnan rappion ja loiston päiviin pätevien oppaiden johdolla. Pisteenä i:n päällä oli vielä tiukasti vartioitu Hohto – Suomalainen hopea 1600-1830- näyttely. Linnan ympäristössä oli menossa Keskiaikafestivaali, joten tämäkin historiatapahtuma tuli nähtyä samalla kertaa.
Perjantai-illan päivällinen nautittiin Hämeen Linnan Kruunun leipomon yläkerrassa. Illan yllätysohjelmasta vastasivat Hese ja Jore eli neuvokset Anttonen ja Railio duettoineen – yleisökin sai osallistua laulantaan.
Lauantaiaamuna puolisomme, eli Sulottaret pakkautuivat bussiin tutustuakseen Iiittalan lasimäen Naivistien näyttelyyn ja muuhun lasimäen tarjontaan eli lähinnä eri myymälöihin. Neuvokset jäivät hotellilla alkavaan Raadin yleiskokoukseen.
Yleiskokouksen avasi puheenjohtajaneuvos Kalevi Hyvärinen. Kokouksessa oli läsnä 44 neuvosta, joista edellisen kesätapahtuman jälkeen kolme neuvosta oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Hiljaisen hetken ja Täällä Pohjan Tähden alla -laulun jälkeen neljä noviisiamme opastettiin kokoustehtäviin.
Uusia kunnianeuvoksia nimettiin viisi. Kunnianeuvokset täyttävät viimeistään tänä vuonna 75 vuotta ja ovat osallistuneet kesätapahtumiin vähintään 10 kertaa. Kunnianeuvoksia on nyt siis kaikkiaan 36 kappaletta eli noin neljännes kaikista neuvoksista. Yleiskokouksessa päätettiin, että raadin varsinaiset toimihenkilöt jatkavat tehtävissään. Sovimme tulevat neuvosehdokkaat vihittäväksi seuraavassa SuLVIn liittokokouksessa, joka pidetään Kokkolassa marraskuussa. Ohjeiston päivityksiä käsiteltiin, mutta kaikista aiheista ei päästy täyteen yksimielisyyteen, joten ohjeistopäivitys palautettiin vielä siltä osin komission käsittelyyn.
Noviisit toimivat kokoustehtävässään reippaasti ja kokousta liiemmälti häiritsemättä, joten noviisit Eskola, Kanerva, Lecklin ja Pantsar julistettiin neuvoksiksi.
Iltäpäivän ohjelma jatkui sotaisesti, kun lounas nautittiin Parolan Panssariprikaatin ruokalassa varuskunnan komendantin yliluutnantti Anu Immosen johdolla. Reilun tunnin aselajiesittelyn jälkeen jatkettiin vierailua varuskunnan vaunuhallissa tutustuen käytössä olevaan panssarivaunukalustoon. Vanhempaan kalustoon ja muuhun museoesineistöön tutustuimme asiantuntijaoppaan mukana Parolan panssarimuseossa.
Juhlaillallinen oli katettu Vaakuna-hotellimme Le Blason ravintolaan. HäLVIn tervehdyksen toi yhdistyksen puheenjohtaja Antti Heinonen ennen puheenjohtajaneuvos Kalevi Hyvärisen juhlapuhetta. Kermaperunoiden ja häränniskan jälkeen näimme balettesityksenä neuvos Jukka Pantsarin esittämän Joutsenlammen kuolevan joutsenen. Ilta päätettiin juhlan orkesterin Birdy Skirdyn tahdeissa.
Aamulla oli ajoissa heränneillä tilaisuus tutustua kävellen Hämeenlinnan kaupunkiin Jorma Railion keralla.
Kiitos Jormalle ja muille toimikunnan jäsenille onnistuneista järjestelyistä!
Seuraava kesätapahtuma on vuonna 2019 Kuopiossa.
Ilkka Ilomäki
Helsingin kaupunki otti vuonna 2012 käyttöön korkean rakentamisen rakentamistapaohjeen. Lainsäädännön ja rakentamismääräysten muutosten sekä saatujen kokemusten johdosta ohjekortit on päätetty nyt päivittää.
Pyydämme kommenttejanne Korkean rakentamisen ohjekorteista (pdf). Kommentoi 7.9.2018 mennessä oheisella lomakkeella.
Huomioi, että lomakkeen pituuden vuoksi lomakkeella näkyvä sarake on lyhyt, mutta merkkimäärää ei ole rajoitettu! Voit kirjoittaa pidemmän kommentin tarvittaessa erilliseksi word-tiedostoksi ja lähettää sen myös lomakkeen liitteenä.
Asiantuntija Jorma Railio kokoaa jäsentemme kommentit Suomen LVI-liitto SuLVIn lausunnoksi Helsingin kaupungille.
