Rakennusten energiatehokkuuden tärkeys ilmastonmuutoksen torjunnassa aletaan pikkuhiljaa tunnistaa, mutta edelleen on vallalla sekä vääriä käsityksiä että vastaamattomia kysymyksiä. Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi on kokonaisuus, jonka myötä rakennusten energiatehokkuutta parannetaan Euroopan unionin alueella. Yksi osa tätä kokonaisuutta on rakennuksen energiatehokkuuden määritteleminen, joka tapahtuu laatimalla rakennukselle energiatodistus.
Energiatodistusta varten käydään paikan päällä
Energiatodistuksia laativat energiatodistusten laatijoiksi pätevöityneet talotekniikka-, energiatekniikka- ja rakennusalan ammattilaiset. Laatija käy kiinteistössä paikan päällä, vain uudisrakennuksissa laskelmat tehdään suunnitelmien ja piirustusten perusteella. Uudisrakennuksen laskelmat tarkistetaan ja päivitetään vastaamaan toteutunutta lopputarkastuksen yhteydessä.
Todistusta varten kiinteistössä tarkistetaan esimerkiksi ulkovaipan tiiveys, käytössä oleva tekniikka sekä kiinteistön lämmitystapa.
– Energiatodistuksen voi ajatella ikään kuin rakennuksen tuoteselosteena, jossa asiantuntija avaa rakennuksen tekniset ominaisuudet energiatehokkuuden kannalta, Suomen LVI-liitto SuLVIn koulutuspäällikkö Samuli Könkö sanoo.
Energiatodistus on kuin rakennuksen tuoteseloste
Energiatodistus määrittää kiinteistön energialuokan ja antaa vinkkejä sen energiatehokkuuden parantamiseen. Sitä kautta kiinteistönomistaja säästää ympäristön lisäksi myös rahaa.
Energiatodistuksen hinta on Motivan tutkimuksen mukaan olemassa olevalle pientalolle noin 300–400 euroa ja rakennusluvan yhteydessä uudisrakennukselle noin 150–200 euroa. Investointina energiatodistus maksaa itsensä kiinteistön kustannustehokkuuden paranemisella takaisin, Könkön arvion mukaan lähtötilanteesta riippuen noin 1–10 vuodessa. Sen jälkeen syntyy säästöä.
Toimenpiteet tärkeysjärjestykseen
Energiatodistuksen laatija laskee rakennukselle E-luvun ja määrittää energiatehokkuusluokan. Laskelma perustuu kiinteistön teknisten ominaisuuksien pohjalta tehtyyn laskennalliseen energiankulutukseen. Energiatodistus vertaa siis toisiinsa rakennuksia, ei asukkaiden kulutustottumuksia. Todistukseen merkitään kuitenkin myös kiinteistön käyttäjien energiankulutus, jos se on luotettavasti tiedossa.
Energiatodistuksen laatija voi antaa kiinteistönomistajalle myös vinkkejä esimerkiksi kiinteistön energianlähteen vaihtamisesta tai vesikaton uusimisesta. Könkön mukaan toimenpiteet ja niiden kustannukset kannattaa asettaa tärkeysjärjestykseen ja jakaa tuleville vuosille.
– Esimerkiksi 15 vuotta vanhoja ikkunoita ei kannata ehkä uusia ensimmäiseksi, jos kiinteistön öljykattila on peräisin 1960-luvulta, Könkö sanoo.
Säädöt kohdilleen
Kiinteistöjen energia- ja kustannustehokkuus saattaa parantua jo niinkin yksinkertaisella toimenpiteellä, kuin laitteiden säädöillä. Esimerkiksi ilmanvaihto ei saa aiheuttaa vedon tunnetta ja sen täytyy toimia oikeilla ilmamäärillä. Kulutukseen ja mukavuuteen tasaisen sisälämpötilan kautta vaikuttava lämmönsäätöautomatiikkakin voi olla säädetty väärin.
– Ja jos esimerkiksi vesikiertoisten järjestelmien huonekohtaisissa säädöissä termostaatit ovat tiensä päässä ja anturit putoilevat, se vaikuttaa suoraan kulutukseen ja asumismukavuuteen.
Joidenkin asuntojen myynti-ilmoituksissa lukee edelleen, ettei kiinteistöllä ole lain edellyttämää energiatodistusta. Siihen on laadittu sanktiomenettely, mutta ensisijaisesti kiinteistönomistajat yritetään saada ymmärtämään energiatodistuksen hyödyt ilman sanktioitakin.
– Energiatodistus on aidosti hyvä juttu. Se kannattaa nähdä ohjekirjana rakennuksen energiatehokkuuden parantamiselle, eli kustannusten leikkaamiselle sekä etuna rakennusta myydessä – osoittavathan tehty tilannekatsaus ja sen pohjalta toteutetut tai suunnitellut parannukset hyvää huolenpitoa omasta omaisuudesta, Könkö summaa.
Tämä tiedote on julkaistu ePressi-palvelussa 9.9.2019.
