Tag Archive for: asetus

Työ- ja elinkeinoministeriö kysyy kommentteja ehdotukseen valtioneuvoston asetukseksi lämmityksen, jäähdytyksen ja veden kulutustiedoista, laskuista ja kustannusten jakamisesta. Kaikki kommenttipyynnöt ovat nähtävissä Lausuntopalvelussa.

Kommentoi ehdotusta tällä lomakkeella 31.12.2020 mennessä ja me kokoamme teidän jäsenten yhteiseksi lausunnoksi.

Asetuksen taustalla

Muutosdirektiivi edellyttää kattavaa ja yksityiskohtaista kansallista sääntelyä siitä, miten ja kuinka usein lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden kulutuksesta laskutetaan ja mitä tietoja loppuasiakkaalle ja loppukäyttäjälle on laskutuksesta ja kulutuksesta toimitettava. Jo säädetyillä laeilla on pantu nämä vaatimukset osittain täytäntöön, mutta myös asetustasoinen sääntely on tarpeen.

Asetusehdotuksen tavoitteena on, paitsi varmistaa energiatehokkuusdirektiivin riittävä täytäntöönpano Suomen osalta, myös parantaa energian ja veden käyttäjien omaa kulutustaan koskevan tiedon saantia. Viime kädessä tavoitteena on kasvihuonekaasupäästöjen ja muun ympäristökuormituksen pienentäminen energian- ja vedenkulutuksen pienentyessä.

 

Nykylainsäädäntö ei sisällä säännöksiä lämmityksen ja jäähdytyksen kustannusten jakamisesta, joten niitä koskeva tässä ehdotettu sääntely on kokonaisuudessaan uutta.

Asumista koskevassa lainsäädännössä ei ennen muutosdirektiivin täytäntöönpanoa ole ollut nimenomaisia säännöksiä vesimaksuvastikkeesta tai muusta korvauksesta eikä veden kulutus- ja laskutustiedoista.

perustelumuistio_luonnos.docx –

Asetusluonnos.docx –

 

Lyhyesti

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi lait

  • energiatehokkuuslain
  • asunto-osakeyhtiölain
  • asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain
  • vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain
  • aravarajoituslain
  • vuokratalojen rakentamislainojen lyhytaikaisesta korkotuesta annetun lain
  • asumisoikeusasunnoista annetun lain
    muuttamisesta osittain direktiivissä määritellyn mukaiseksi.

Direktiivin keskeisenä sisältönä ovat aiempaa yksityiskohtaisemmat säännökset kaukolämmön, kaukojäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden kulutuksen mittauksesta ja mittaukseen perustuvasta laskutuksesta sekä loppuasiakkaalle ja loppukäyttäjälle laskutuksen yhteydessä tai muuten toimitettavista tiedoista.  Direktiivillä pyritään energiatehokkuuden parantamisen avulla saamaan aikaan ympäristöhyötyjä, parantamaan ilmanlaatua ja sen myötä kansanterveyttä, vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä, parantamaan energiaturvallisuutta vähentämällä riippuvuutta unionin ulkopuolelta tuotavasta energiasta, alentamaan kotitalouksien ja yritysten energiakustannuksia, lievittämään energiaköyhyyttä, parantamaan kilpailukykyä sekä lisäämään työpaikkoja ja toimintaa kaikilla talouden sektoreilla.

Laeilla pannaan osaksi täytäntöön direktiivissä määriteltyjen sähkön, kaasun, kaukolämmön ja –jäähdytyksen sekä lämpimän käyttöveden mittaamista ja laskutusta sekä niihin liittyvien tietojen antamista ja kustannusten laskuttamista koskevien artikloiden muutokset. Energiatehokkuusdirektiiviä pannaan täytäntöön myös muilla toimin, kuten valtiovallan ja eri toimijoiden välillä solmituilla energiatehokkuussopimuksilla.

Lisäksi muutoksenhakua koskevat säännökset saatetaan yhdenmukaisiksi  1.1.2020 uudistuneen lainsäädännön “oikeudenkäynnistä hallintoasioissa” kanssa. Tämän vuoksi esityksessä ehdotetaan säädettäväksi myös laki tuotteiden ekologiselle suunnittelulle ja energiamerkinnälle asetettavista vaatimuksista annetun lain muuttamisesta, sekä muutettavaksi energiatehokkuuslain 32 §:ää (muutoksenhaku valvontaviranomaisen päätökseen).

Kommentoi tällä lomakkeella 15.11.2019 mennessä.
VNA energia-avustuksista 2020-2022 luonnos 23102019.pdf –
Perustelumuistio VNa energia-avustukset luonnos 23102019.pdf –

Asetuksen taustalla on hallitusohjelman kirjaukset ”Otetaan käyttöön erityisesti taloyhtiöille suunnattu energia-avustusjärjestelmä, jolla tuetaan energiatehokkuuden parantamiseen sekä älykkääseen ja joustavaan energiankulutukseen tähtääviä toimenpiteitä. Avustusjärjestelmän periaatteena on, että tukea maksetaan suhteessa saavutettuihin energiatehokkuushyötyihin. Hankkeiden tulee olla kustannustehokkaita ja asianmukaisesti suunniteltuja.”

Sekä ”Edistetään ARA-asuntokannan perusparannuksia ja energiaremontteja ottamalla käyttöön korkotukilainaan sidottu perusparannuksen käynnistysavustus, jonka ehtona on energiatehokkuuden parantaminen. Avustuksen enimmäissuuruus on 4 000 euroa asuntoa kohden.”

Tavoitteet

Tavoitteena on parantaa rakennusten energiatehokkuutta säädösohjausta paremmalle tasolle sekä lisätä uusiutuvan omavaraisen energian tuottamista ja käyttöä. Tavoitellaan myös korjausrakentamisessa lähesnollaenergia tason rakennuksien määrän lisäämistä. Samalla rakennuksien käyttämästä energiasta aiheutuvat päästöt vähenevät rakennuksissa kahdesta eri syystä johtuen.

Tavoitteena on myös tietopankki suunnitteluratkaisuista, joilla energiatehokkuutta on parannettu. Tietoja voidaan käyttää tutkimus- ja selvityshankkeissa sekä mahdollisesti löytää niistä tehokkaita kombinaatioita joita voitaisiin käyttää uusien oppaiden, ohjeiden sekä tarvittaessa säädösvalmistelun perusteena. Maksatuksen yhteydessä toimitettavia toteutusta vastaavia suunnitelmia voidaan käyttää tarvittaessa myös pistokokeenomaisiin tarkastuksiin.

Unkarista kotoisin oleva Anita Derjanecz johtaa eurooppalaisten LVI-järjestöjen katto-organisaation, REHVAn toimintaa. ”Kun minut palkattiin alun perin projektipäällikön tehtäviin, oli se hyvin poikkeuksellinen tilanne, sillä ensimmäistä kertaa REHVAan palkattiin henkilö, jolla ei ollut teknillistä koulutusta”, Anita kertoo.

Derjaneczilla on kuitenkin hyvin vaikuttava tausta. Hän toimi Unkarissa aluekehityksen tehtävissä yli kymmenen vuoden ajan, joista viimeiset neljä osastonjohtajana ja virkaa tekevänä toimitusjohtajana. Hänellä on tutkinnot kulttuuriantropologiasta ja kielitieteistä sekä maisterintutkinto aluekehittämisestä. Sen lisäksi hän on suorittanut opintoja muun muassa immateriaalioikeuksien hallinnasta ja innovaatiojohtamisesta.

Työskennellessään rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävissä projekteissa hän tutustui Zoltán Magyariin, joka on muun muassa unkarilaisen ÉTE:n (LVI-asiantuntijoiden yhdistys) varapuheenjohtaja. Magyar oli tuolloin myös REHVAn hallituksen jäsen ja rohkaisi Anitaa hakemaan REHVAssa avoinna ollutta tehtävää.

Teknillisen koulutustaustan puute ei suinkaan ole ollut haaste, vaan jopa etu, Anita kertoo. ”REHVAn päätehtävä on levittää ammatillista informaatiota ja työ vaatii erityisesti projektinhallinnan osaamista. Olemme menestyneet hyvin, sillä REHVAlla on nyt useita merkittäviä projekteja. Verrattuna tilanteeseen seitsemän vuotta sitten olemme lisänneet merkittävästi läpimenneiden ehdotusten määrää Euroopan Unionin komissiossa.”

REHVAn kautta vaikutamme Euroopan unionin alueen lainsäädäntöön

REHVAn toiminnanjohtamisen lisäksi Derjanecz edustaa organisaatiota EU-tasolla sekä muiden vastaavien järjestöjen parissa. Yhdessä teknologia ja tutkimus -komitean (TRC) puheenjohtajan Jarek Kurnitskin kanssa he koordinoivat ja seuraavat REHVAn vaikuttamista. He kokoavat REHVAn jäsenliittojen, kuten suomalaisen FINVACin sekä asiantuntijoiden antamat kommentit lausunnoksi, jonka REHVAn hallituksen täytyy vielä hyväksyä ennen julkaisua. Viimeisimpänä esimerkkinä tästä on rakennusten energiatehokkuusdirektiiviin (EPBD) päivitys.

REHVA osallistuu useisiin eurooppalaisiin energiatehokkaita, älykkäitä ja terveellisiä rakennuksia tutkiviin ja kehittäviin projekteihin. ”Käytännön tehtävissä toimivat Matteo Urbani, Giulia Marenghi sekä Andrei Litiu, itse osallistun strategisesti merkittävimpiin projekteihin”, Anita kertoo.

Derjaneczin mielestä REHVAn tulee kehittyä aiempaakin vaikuttavammaksi asiantuntijaksi ja luoda lisäarvoa myös uusille järjestöille, joita syntyy jatkuvasti. ”Olemme tällä hetkellä tiedon välittäjiä, luomme oppaita ja opintomateriaaleja. Seuraavaksi meidän tulee osallistaa jäseniämme projekteihin. Nyt syksyllä aloitamme uuden projektin U-CERTin kanssa ja seitsemän jäsenliittoa tulee olemaan mukana. Projekti tähtää käyttäjälähtöiseen energiatehokkuuden arviointiin ja sertifiointiin, joka edesauttaa rakennusten energiatehokkuuden standardisointia EU-maissa.”

REHVA on tiedonvälittäjä ja luo tärkeitä verkostoja

EU-projekteihin osallistuu useita erilaisia organisaatioita. ”Täytyy muistaa, että roolimme ja vahvuutemme on olla ensisijaisesti tiedon välittäjä. Ei esimerkiksi koordinoija tai tutkija. Olemme riippuvaisia eurooppalaisten yliopistojen verkostostamme, sillä niillä on yleensä tieteellisen osaamisen lisäksi kyky ja mahdollisuudet hallinnoida projekteja. Yliopistojen lisäksi pyrimme aina osallistamaan alan yrityksiä: valmistajia ja konsultteja, jotta voimme varmistaa, että kehitteillä olevat ratkaisut ovat myös markkinakelpoisia. On mielestäni myös tärkeää mainita, että usein jäsenorganisaatioillamme ei ole kokemusta tai kapasiteettia toimia EU -projekteissa. Monet osallistuvat ensimmäisiin EU-projekteihinsa juuri REHVAn kautta”, Anita huomauttaa lopuksi.

REHVA vaikuttaa moni eri tavoin. Suurin osa jäsenistä ja uutiskirjeiden tilaajista saavat ensikäden tietoa alaan vaikuttavasta lainsäädännöstä sekä tutkimus- ja kehittämistyöstä. Myös REHVAn järjestämät seminaarit ja workshopit ovat merkittävä mahdollisuus päästä kuulemaan suoraan EU:n lainsäätäjiä itseään.

Sekä EU:n että kansallisen tason lainsäätäjät ovatkin avainkohderyhmä. ”Euroopan Unionin komissio tunnistaa meidät keskeisenä sidosryhmän edustajana, joten REHVA kutsutaan aina tapahtumiin tai konsultoimaan, kun kyse on esimerkiksi rakennusten energiatehokkuudesta”, Anita kertoo. Konkreettisena esimerkkinä REHVAn työstä hän mainitsee SRI:n (suomeksi älyratkaisuvalmiusindikaattorin) kehitystyön. ”Tapasimme hiljattain Suomessa Aalto-yliopistolla, professori Risto Kososen vetämässä asiantuntijatapaamisessa, jossa käsittelimme kriittisiä pisteitä ja suosituksia käytännön tutkimustulosten perusteella.”

Merkittävin projekti ei välttämättä kehitä teknologiaa vaan laatua

Kysyttäessä merkittävimmästä EU-projektista tähän mennessä, Anita epäröi tovin. ”On vaikea arvioida merkittävintä projektia, sillä ne ovat monitahoisia, lähestyen tehtäviä eri näkökulmista. Projektit kuten hybridGEOTABS ja TRI-HP ovat keskittyneet kehittämään hybridilämpöpumppujen teknologiaa, kun taas PROF-TRAC projekti keskittyi lähes nollaenergiarakentamisen (nZEB) koulutukseen.”

Anitalle itselleen mikä tahansa projekti, joka vaikuttaa Euroopan alueen rakennuskantaan parantaen niiden energiatehokkuutta ja samaan aikaan varmistaen mukavat ja terveelliset sisäolosuhteet, on erityisen tärkeä. ”Eikä niissä välttämättä ole kysymys teknologian kehittymisestä, vaan pikemminkin prosessi- ja laadunhallinnan varmistamisesta ja siitä, että eri sidosryhmät kuten insinöörit, arkkitehdit, suunnittelijat, tilaajat ja omistajat ymmärtävät toisiaan ja toimivat yhteistyössä.”

Tutustu käynnissä oleviin projekteihin REHVAn sivuilla

 

Suomen kannan valmistelemista varten ympäristöministeriö pyytää kommentteja ekosuunnitteludirektiivin (2009/125/EY) ja energiamerkintäasetuksen EU 2017/1369 ilma-ilma huoneilmastointikoneita ja lämpöpumppuja koskevista toimeenpanosäädösluonnoksista. Lisäksi pyydetään kommentteja mainittuihin asetusluonnoksiin liittyviin liitteenä oleviin komission täytäntöönpanopäätösluonnoksiiin.

Kommentoi tällä lomakkeella 21.8.2019 mennessä ja kokoamme teidän kommenteistamme yhteisen lausunnon ympäristöministeriölle.

Toimeenpanosäädökset korvaisivat huoneilmastointilaitteiden nykyisen ekosuunnittelua koskevan komission asetuksen No 206/2012 ja energiamerkintää koskevan komission delegoidun asetuksen No 626/2011.

Ehdotukset pitävät sisällään säädöksissä käytetyn sähkön muuntokertoimen muuttamisen arvosta CC=2,5 arvoon CC=2,1.

Voimassa oleva ilmastointikoneita koskeva komission asetus No 206/2012 ja komission delegoitu asetus No 626/2011.

FINVAC järjesti 6.11.2018 iltapäiväseminaarin ”LVI-tuotteita sitovat EU-määräykset”
Pääpaino oli tuotteiden ekologista suunnittelua ja rakennustuotteita koskevissa eurooppalaisissa säädöksissä, unohtamatta kuitenkaan muita alan tuotteisiin vaikuttavia säädöksiä.

Seminaarin esitykset ovat kokonaisuudessaan ladattavissa FINVACin sivuilta.

EU-säädöksistä päänvaivaa tuottavat alan ammattilaisille erityisesti EU:n Ekosuunnitteludirektiivi tuoteryhmäkohtaisine asetuksineen ja Rakennustuoteasetus. Rakennustuoteasetus poikkeaa useimmista muista säädöksistä sillä, että vaatimukset tuotteille ja niiden keskeisille ominaisuuksille ovat kansallisia, vaikka tuotteet testataankin eurooppalaisten standardien mukaan.

Jos rakennustuotteelle ei ole olemassa harmonisoitua eurooppalaista standardia, ei CE-merkintä rakennustuoteasetuksen nojalla ole mahdollinen, tällöin käytetään kansallista tuotehyväksyntää. Nyt on kansallisten menettelyiden osalta käynnissä eräänlainen siirtymävaihe: vanhoja tyyppihyväksyntäasetuksia on kumottu, korvaavat asetukset ovat suurelta osin valmisteilla. Juuri nyt on toistakymmentä asetusta lausunnolla. Niihin voi kuka tahansa vaikuttaa. Kuvaavaa tilanteelle on, että ympäristöministeriö julkisti lausuntopyynnöt 11 tuoteryhmälle täsmälleen samaan aikaan kuin seminaarissa käsiteltiin kansallisia tuotehyväksyntöjä!

Lausuntoja kokoaa mm. SuLVI, jonka Lausuntopyynnöt -sivulta on linkit kaikkiin nyt lausunnolla oleviin asetusehdotuksiin.

Mitä CE-merkintä kertoo ja mitä ei, onko ”vastaavien” tuotteiden aika ohi?
Seminaarissa järjestettiin myös paneelikeskustelu aiheesta “Kuka vastaa asennetun tuotteen vaatimustenmukaisuudesta”. Kuulimme mm. että ”vastaavan tuotteen” käyttö on edelleenkin mahdollista, jos tuotteen vaihto hyväksytetään suunnittelijalla ja rakennushankkeeseen ryhtyvällä ja että tuote todella vastaa ominaisuuksiltaan alun perin valittua. Tärkeää on, että tuotteen asiakirjat ovat kunnossa ja mm. käyttö- ja huolto-ohjeet käyttäjän kielellä.

CE-merkintä kertoo tuotteen valmistajan vakuuttavan, että tuote täyttää sitä koskevien EU-säädösten vaatimukset, eli että tuote on kelvollinen markkinoille EU:n alueella. Tuotteen kelpoisuus rakennukseen tai rakennukseen asennettavaan järjestelmään on eri asia ja rakennushankkeeseen ryhtyvän ja käytännössä pitkälti suunnittelijan vastuulla. Toteutuksen osalta vastuukysymyksissä riittää pohdittavaa etenkin työmaalla yksittäisistä osista tai tuotteista koottavien tuotekokonaisuuksien ja -yhdistelmien kohdalla.

Seminaari toi selkeästi esille sen, että uudet eurooppalaiset pelisäännöt vaikuttavat suoraan tai ainakin epäsuoraan kaikkien toimijoiden työhön. Vaikka muutostahti onkin huikea, antaa koko eurooppalainen kehitys monia mahdollisuuksia rakentamisen laadun paranemiseen. Saimme vahvistusta sille, että meillä kaikilla on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa kehitteillä olevien säädösten sisältöön.

Lopuksi seminaarin ja paneelikeskustelun vetänyt FINVACin toiminnanjohtaja Siru Lönnqvist kertoi juuri päivitetyistä sivuista, joilla kerrotaan lyhyesti EU-lainsäädännöstä ja sen vaikutuksesta LVI-alan toimintaan ja tuotteisiin.

 

Jorma Railio

Lähetä kommenttisi ohje-ehdotukseen 28.11.2018 mennessä. Asiantuntija Jorma Railio kokoaa jäsenten ajatukset lausunnoksi ja toimittaa ne SuLVIn lausuntona lausuntopyynnön tekijälle.

Lähetä kommenttisi tällä lomakkeella. Voit kommentoida jokaista kohtaa tai vain osaa niistä. Kaikki kommentit ovat tärkeitä ja tervetulleita!

Asetusten on tarkoitus tulla voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2019.
Säädökset ovat kokonaisuudessaan uusia asetuksia.

Olennaisista teknisistä vaatimuksista ja tyyppihyväksynnästä vaatimusten antaminen luo perustan rakennustuotteiden vaatimustenmukaisuuden osoittamiselle. Tyyppihyväksyntä on yksi tapa varmentaa tuotteen vaatimustenmukaisuus.

1. Ympäristöministeriön asetukset rakennusten vesilaitteistoihin tarkoitettujen kupariputkien mekaanisten liittimien olennaisista teknisistä vaatimuksista ja tyyppihyväksynnästä

Kupariputkien mekaanisille liittimille asetetuilla vaatimuksilla pyritään siihen, että niistä ei aiheudu suunnitellun käyttöiän aikana talousveteen sellaisia päästöjä, joita ei voida pitää hyväksyttävinä. Vaatimukset kohdistuvat lisäksi pitkäaikaiskestävyyteen ja käyttövarmuuteen.

2. Ympäristöministeriön asetukset rakennusten vesilaitteistoihin tarkoitettujen kupariputkien olennaisista teknisistä vaatimuksista ja tyyppihyväksynnästä

Kupariputkille asetetuilla vaatimuksilla pyritään siihen, että niistä ei aiheudu suunnitellun käyttöiän aikana talousveteen sellaisia päästöjä, joita ei voida pitää hyväksyttävinä. Vaatimukset kohdistuvat lisäksi pitkäaikaiskestävyyteen ja käyttövarmuuteen.

3. Ympäristöministeriön asetukset rakennusten jätevesilaitteistoihin tarkoitettujen lattiakaivojen olennaisista teknisistä vaatimuksista ja tyyppihyväksynnästä

Lattiakaivoille asetetuilla vaatimuksilla pyritään osaltaan vaikuttamaan rakennusten terveellisten olosuhteiden ylläpitämiseen. Vaatimukset kohdistuvat lisäksi pitkäaikaiskestävyyteen ja käyttövarmuuteen.

4. Ympäristöministeriön asetukset rakennusten vesilaitteistoihin tarkoitettujen messinkisten ja kuparisten putkiyhteiden olennaisista teknisistä vaatimuksista ja tyyppihyväksynnästä

Messinkisille ja kuparisille putkiyhteille asetetuilla vaatimuksilla pyritään siihen, että niistä ei aiheudu suunnitellun käyttöiän aikana talousveteen sellaisia päästöjä, joita ei voida pitää hyväksyttävinä. Vaatimukset kohdistuvat lisäksi pitkäaikaiskestävyyteen ja käyttövarmuuteen.

5. Ympäristöministeriön asetukset rakennusten vesilaitteistoihin tarkoitettujen monikerrosputkien ja niiden liittimien olennaisista teknisistä vaatimuksista ja tyyppihyväksynnästä

Monikerrosputkille ja liittimille asetetuilla vaatimuksilla pyritään siihen, että niistä ei aiheudu suunnitellun käyttöiän aikana talousveteen sellaisia päästöjä, joita ei voida pitää hyväksyttävinä. Vaatimukset kohdistuvat lisäksi pitkäaikaiskestävyyteen ja käyttövarmuuteen.

6. Ympäristöministeriön asetukset rakennusten vesilaitteistoihin tarkoitettujen PEX-putken liittimien olennaisista teknisistä vaatimuksista ja tyyppihyväksynnästä

PEX-putken liittimille asetetuilla vaatimuksilla pyritään siihen, että niistä ei aiheudu suunnitellun käyttöiän aikana talousveteen sellaisia päästöjä, joita ei voida pitää hyväksyttävinä. Vaatimukset kohdistuvat lisäksi pitkäaikaiskestävyyteen ja käyttövarmuuteen.

7. Ympäristöministeriön asetukset rakennusten vesilaitteistoihin tarkoitettujen vesikalusteiden olennaisista teknisistä vaatimuksista ja tyyppihyväksynnästä

Vesikalusteille asetetuilla vaatimuksilla pyritään siihen, että niistä ei aiheudu suunnitellun käyttöiän aikana talousveteen sellaisia päästöjä, joita ei voida pitää hyväksyttävinä. Vaatimukset kohdistuvat lisäksi pitkäaikaiskestävyyteen ja käyttövarmuuteen.

8. Ympäristöministeriön asetukset rakennusten jätevesilaitteistoihin tarkoitettujen vesilukkojen olennaisista teknisistä vaatimuksista ja tyyppihyväksynnästä

Vesilukoille asetetuilla vaatimuksilla pyritään osaltaan vaikuttamaan rakennusten terveellisten olosuhteiden ylläpitämiseen. Vaatimukset kohdistuvat lisäksi pitkäaikaiskestävyyteen ja käyttövarmuuteen.

9. Ympäristöministeriön asetukset rakennusten jätevesilaitteistoihin tarkoitettujen polypropeenista valmistettujen viemäriputkien ja putkiyhteiden olennaisista teknisistä vaatimuksista ja tyyppihyväksynnästä

PP-viemäriputkille ja -putkiyhteille asetetuilla vaatimuksilla pyritään osaltaan vaikuttamaan rakennusten terveellisten olosuhteiden ylläpitämiseen. Vaatimukset kohdistuvat lisäksi pitkäaikaiskestävyyteen ja käyttövarmuuteen.

10. Ympäristöministeriön asetukset rakennusten vesilaitteistoihin tarkoitettujen sulkuventtiilien olennaisista teknisistä vaatimuksista ja tyyppihyväksynnästä

Sulkuventtiileille asetetuilla vaatimuksilla pyritään siihen, että niistä ei aiheudu suunnitellun käyttöiän aikana talousveteen sellaisia päästöjä, joita ei voida pitää hyväksyttävinä. Vaatimukset kohdistuvat lisäksi pitkäaikaiskestävyyteen ja käyttövarmuuteen.

11. Ympäristöministeriön asetukset rakennusten vesilaitteistoihin tarkoitettujen yksisuuntaventtiilien olennaisista teknisistä vaatimuksista ja tyyppihyväksynnästä

Yksisuuntaventtiileille asetetuilla vaatimuksilla pyritään siihen, että niistä ei aiheudu suunnitellun käyttöiän aikana talousveteen sellaisia päästöjä, joita ei voida pitää hyväksyttävinä. Vaatimukset kohdistuvat lisäksi pitkäaikaiskestävyyteen ja käyttövarmuuteen.

 

Yksi FinnBuild-messujen mielenkiintoisimmista ja laajakantoisimmista paneelikeskusteluista käsitteli uusia rakentamista ohjaavia säädöksiä. Aihe on ajankohtainen, kun vuoden 2017/2018 vaihteessa kaikki ”vanhat” Suomen rakentamismääräyskokoelman määräykset ja ohjeet kumottiin ja korvattiin huomattavasti yleisemmällä tasolla esitetyillä ministeriön asetuksilla.

Paneelikeskustelun rakentamismääräysten kumoamisen vaikutuksesta veti ammattitaitoisesti ja asiaa tuntevasti Juha Salmi Asuntotietokeskuksesta.
Paneelissa olivat mukana Teppo Lehtinen, rakennusneuvos ympäristöministeriöstä, Harri Aavaharju, vastaava LVI-tarkastusinsinööri Vantaan kaupungin rakennustarkastuksesta ja Tapani Idman, LVI-suunnittelun ryhmäpäällikkö Granlundilta.

Ministeriö ei voi enää antaa ohjeita

Avauspuheenvuorossaan Teppo Lehtinen toi esille rakentamismääräyksiä koskevan uudistustarpeen ja vaatimukset. Uusitun perustuslain tulkintojen mukaan ministeriö ei voi antaa enää ohjeita, joten vanhasta käytännöstä oli luovuttava. Viranomaisohjeistuksen vähentäminen oli myös alusta pitäen Sipilän hallitusohjelmassa ”normitalkoot” nimellä.

Kaikki vanhat rakentamismääräyskokoelman osat on siis kumottu. Määräykset ja ohjeet eivät myöskään saa olla samassa dokumentissa. Vuodenvaihteessa tilanne muuttui paljon. Asetukset astuivat välittömästi voimaan ilman siirtymäaikoja, täydentäviä uusia oppaita oli vain muutamia mm. talotekniikan alueelta. Mikään ei kuitenkaan estä käyttämästä kumottuja ohjeita suunnittelun ohjenuorana, jos ne täydentävät sitovia asetuksia ja eivät ole niiden kanssa ristiriidassa.

Lehtinen korosti puheenvuorossaan myös uusien asetusten perustelumuistioita, joihin hän kehotti tutustumaan. Ne ovat aiempaa yksityiskohtaisempia ja sisältävät hänen mukaansa osittain myös aiemmin ohjeissa esitettyjä näkökohtia.

Uudet, rakentamismääräyskokoelman korvaavat asetukset aiheuttivat ministeriössä kiirettä, määräaika mm. rakennusten energiatehokkuuteen liittyvillä asetuksilla oli vuoden 2017 loppu. Asetukset valmistuivat ajoissa ja olivat sidosryhmien arvioitavana runsaasti ennen määräaikaa. Asetusten antaminen edellytti myös niiden hyväksyttämistä (notifiointia) EU:n komissiossa ennen voimaantuloa, sekin vei kolme kuukautta, kertoi Lehtinen. Hän ei myöskään pitänyt uusien asetusten merkittävästi kiristävän rakennusten energiatehokkuutta koskevia vaatimuksia, vaan jopa päinvastoin mm. puu-ulkoseiniä koskevat vaatimukset helpottuivat. Nyt kaikkien massiivipuisten seinien vaatimustaso on sama kuin aikaisemmin hirsiseinällä.

Rakentamisen kulttuurin muutos

Säädöksiä koskeneen muutoksen yhtenä tavoitteena on parantaa rakentamisen laatua. Ajatuksena on, että rakennusala tekee rakentamista ohjaavat oppaat itse, jolloin oletetaan niiden olevan helpompia noudattaa eivätkä aiheuta ristiriitoja siinä määrin kuin ministeriön ohjeet. On siis kyseessä rakentamisen kulttuurin muutos: viranomaisohjauksesta itseohjautuvuuteen ja kumppanuuteen kehitystyössä. Tavoitteena on myös, että rakennuskustannukset eivät kasva ja että löydetään entistä kustannustehokkaampia ratkaisuja.

Muutos on suuri ja aiheuttaa samalla lisää painetta ja vaatimuksia rakennustarkastukseen. Kun asetuksia avaavia ministeriön ohjeita ei ole, rakennustarkastus joutuu muodostamaan monesta yksityiskohdasta oma tulkintansa, joka saattaa vaihdella samaan tapaan kuin ennenkin kunnittain, ehkä jopa enemmänkin, kun tulkintaohjeita ei vielä ole.

Rakentamismääräyskokoelman kumoaminen ja korvaaminen paljon suppeammilla asetuksilla on suuri muutos alalla. Tapani Idman Granlundilta ei pitänyt sitä kuitenkaan merkittävänä suunnitteluun vaikuttavana tekijänä. Granlundin suunnitteluratkaisut seuraavat joka tapauksessa uusia asetuksia ja osittain myös vanhoja ohjeita. Uusi tilanne sallii myös paremmin uusien innovatiivisten ratkaisujen käytön.

Paineita rakennustarkastukselle

Harri Aavaharju toi keskustelussa esille rakennustarkastuksen ongelmia. Ohjeiden kumoaminen asettaa lisää paineita rakennustarkastukselle, erityisesti rakennustarkastajien ammattitaidolle ja vastuulle. Jokainen rakennustarkastaja tekee lopulliset päätökset virkamiesvastuulla omaan harkintaansa ja ammattitaitonsa nojautuen. Kun ohjeita ei ole, ammattitaito tulee koetukselle.

Aavaharju totesi rakennustarkastajien tiedostaneen uudet haasteet ja ryhtyneen toimenpiteisiin tarkastuskäytännön yhtenäistämiseksi ja tietotason kohentamiseksi. Ammattitaidon ylläpitäminen on yleisempi ongelma pienissä kunnissa, joissa ei ole ollut mahdollisuutta palkata teknisesti riittävän laaja-alaista tarkastajakuntaa. Päätöksenteko saattaa silloin vaikeutua. Aavaharju kertoi, että yhteistyö kuntien välillä on hyvä ja että apua annetaan suuremmista kunnista (mm. Vantaa) pienemmille. Myös pätevöitymistä työharjoittelun muodossa käytetään ammattitaidon kehittämiseksi (pienistä kunnista määräaikainen komennus suurempiin).

Rakennusvalvontojen yhteistyö

Aavaharju kertoi myös jo jonkun aikaa jatkuneesta pääkaupunkiseudun rakennusvalvontojen yhteistyöryhmästä, jonka sivustolle (pksrava.fi) on koottu Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisen rakennusvalvontojen yhtenäisiä käytäntöjä. Sivustolla julkaistaan myös TOPTEN-rakennusvalvontojen yhtenäisiä tulkintoja. TOPTEN-käytännöissä ovat mukana on Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu, Turku, Jyväskylä, Lahti, Kuopio, Pori, Kouvola, Joensuu, Lappeenranta, Vaasa, Lohja, Salo ja Kauniainen. Aavaharju kertoi verkoston olevan laajenemassa kattamaan 40 kuntaa.

Uusissa asetuksissa pidettiin hyvänä sitä, että ne ohjaavat ratkaisukeskeisyyteen ja mahdollistavat paremman keskustelun rakennusvalvontojen kanssa. Siirtyminen valmiiden suunnitelmien määräystenmukaisuuden tarkastamisesta suunnittelun alkuvaiheessa käytävään järjestelmä- ja periaatetason ”isojen asioiden” tarkasteluun on nähtävä mahdollisuutena, ei esteenä. Kaikki paneelin jäsenet pitivät ”ennakkotarkastusta” hyvänä.

Ministeriö ei ole antanut, eikä välttämättä tule antamaankaan ohjeita asetusten tulkinnasta, vaikka käytännön toteuttajat ovat näitä kaivanneet, ehkä ei niinkään Granlundin kokoluokkaa olevat yritykset, mutta pienemmät. Talotekniikka-ala onkin aktiivisesti lähtenyt kehittämään oppaita.

Asetusten kanssa samaan aikaan valmistuivat muun muassa ympäristöministeriön, FINVACin ja Suomen LVI-liiton verkkosivuille talletetut

Sekä Talotekniikkainfo-verkkosivuilta löytyvät

Lisäksi valmiina ovat myös oppaat CO2-pitoisuuden käytöstä ilmanvaihdon ohjauksessa, autosuojien ilmanvaihdosta (tulossa Talotekniikkainfon esimerkit-sivustolle) ja painovoimaisesta ilmanvaihdosta (pdf).

 

Olli Seppänen
LVI-tekniikan emeritusprofessori

Uuden jätevesiasetuksen mukaisesti ranta- ja pohjavesialueilla sijaitsevien kiinteistöjen jätevesijärjestelmien kunnostukseen on aikaa enää reilu vuosi ja pätevyysrekisterissä on tällä hetkellä vain 23 jätevesijärjestelmien suunnittelijaa.

Pääsääntöisesti kaikkien haja-asutusalueella olevien kiinteistöjen jätevesijärjestelmä on kunnostettava 31.10.2019 mennessä, mikäli kiinteistö sijaitsee pohjavesialueella tai lähellä vesistöjä tai merta. Ennen työhön ryhtymistä jätevesijärjestelmän kunnostus pitää suunnitella. Suomen LVI-Liitto SuLVI ry vastaa haja-asutusalueiden vesihuollon suunnittelijapätevyyksistä. FISE on henkilöpätevyyspalvelu, joka tarjoaa rakennus-, LVI- ja kiinteistöalan pätevyydet ja niiden rekisterin riippumattomasti. FISEn pätevyysrekisterissä on tällä hetkellä kuitenkin vain 23 jätevesijärjestelmien suunnittelijaa.

”Pätevöityneitä suunnittelijoita on ollut haasteellista saada lisää, koska asetuksessa määriteltyjä aikatauluja on siirretty eteenpäin ja loivennettu vaatimustasoa. Suunnittelijoita on kaikonnut muille aloille, kun töitä ei ole ollut”, Suomen LVI-liitto SuLVI ry:n toiminnanjohtaja Tiina Strand kertoo.

Mikäli jätevesijärjestelmän kunnostus on edessä, suunnittelijaa kannattaakin ryhtyä etsimään mahdollisimman nopeasti. ”Voi olla, että ensi keväänä on jo niin paljon kysyntää, että hinnatkin voivat olla korkeammat”, Strand sanoo.

Jätevesijärjestelmiä voi toki suunnitella myös ilman FISE-pätevyyttä, mikäli osaamista vain riittää. Hämeen ammattikorkeakoulu on tällä hetkellä ainoa taho, joka järjestää haja-asutuksen vesihuollon suunnittelijakoulutusta.

”Pelkästään meidän ja Suomen ympäristökeskuksen yhdessä järjestämän koulutuksen on läpikäynyt 250–300 suunnittelijaa sen jälkeen, kun asetus annettiin ensimmäisen kerran vuonna 2004. Lainsäädäntö on vain ollut niin pitkään sekavassa tilassa, ettei koulutukselle ole ollut kysyntää. Nyt kiinnostus on herännyt ”, tutkijayliopettaja Harri Mattila Hamkista sanoo.

Suunnittelijan palkkaaminen voi tuoda jopa tuhansien eurojen säästöt

Kiinteistön omistajan vastuulla on huolehtia, että jätevedet käsitellään asiaankuuluvasti. Mitään patenttiratkaisuja ei ole tarjolla, sillä paras ratkaisu riippuu kiinteistöstä, veden käytöstä ja ympäristöstä. Hyvä jätevesisuunnitelma takaa, että kiinteistölle hankitaan oikein mitoitettu ja kohteeseen sopiva järjestelmä.

”Järjestelmä pitää mitoittaa käytön mukaan. Esimerkiksi pienpuhdistamoissa järjestelmä ei toimi oikein, jos se ei ole oikein mitoitettu eikä jätevettä tule tarpeeksi. Suunnittelija ottaa kantaa järjestelmävalintaan ja oikeaan mitoittamiseen sekä sijoittamiseen”, Strand kuvaa.

Pätevä suunnittelija pystyy myös arvioimaan, voidaanko vanhaa olemassa olevaa järjestelmää hyödyntää joltain osin uudessa järjestelmässä.

”Satojen eurojen panostuksella suunnitteluun säästää helposti tuhansia euroja. Markkinoilla on kymmeniä erilaisia vaihtoehtoja tarjolla. Kun pätevä suunnittelija tekee suunnitelmat, järjestelmä myös toimii. Ilman suunnittelijaa esimerkiksi käyttökustannukset voivat tulla kalliimmiksi kuin jollain toisella laitteella. Pätevä suunnittelija osaa myös opastaa, miten järjestelmää kannattaa huoltaa ja kunnossapitää”, Mattila sanoo.

Jätevesijärjestelmän uudistamisessa liikkeelle kannattaa lähteä ottamalla yhteyttä paikalliseen rakennusvalvontaan ja selvittämällä, mitä järjestelmältä edellytetään. Paljon hyödyllistä tietoa löytyy myös ympäristöministeriön sivuilta.
Päteviä suunnittelijoita voi löytää FISE:n rekisterin lisäksi kysymällä oman kunnan rakennusvalvonnasta tai vesiensuojeluyhdistyksistä.

FISE-pätevöityneet haja-asutuksen vesihuollon suunnittelijat
Ympäristöministeriön sivusto, kiinteistön jätevesien käsittely

SuLVIn suunnittelijapäivä on seminaari, jossa ajankohtaisia aiheita lähestytään käytännön ja suunnittelijan arjesta käsin. Seminaarin yhteydessä on näyttely, jossa esitellään alan uusimmat ratkaisut. Päivän päätteeksi verkostoidutaan vielä cocktailtilaisuuden merkeissä.

Jorma Säteri – kuvaaja Teemu Hartikainen

Sisäilmastoluokituksen valmistelusta vastannut, tuolloin Sisäilmayhdistyksessä toiminnanjohtajana toiminut Metropolia ammattikorkeakoulun osaamisaluepäällikkö Jorma Säteri luennoi sisäilmastoluokituksesta sekä uusista ilmanvaihdon mitoitusoppaista sekä niiden vaikutuksista LVI-suunnitteluun. Luentomateriaali on nähtävissä SuLVIn suunnittelijapäivän omilta sivuilta.

”Ympäristöministeriön asetukset määrittelevät vähimmäistason ja oppaiden ja ohjeiden asema on täysin muuttunut aiemmasta. FINVACin ohjeistus ilmavirtojen mitoitusarvoiksi tukee YM:n asetusta. Sisäilmastoluokitus on suunnattu rakennuttajille ja suunnittelijoille antaen tavoitetasoja ja ohjeita sisäilmaston viihtyisämpään tasoon S1 tai S2. Kaikkien näiden kokonaisuus on linjattu yhtenäiseksi”, Säteri kertoo. ”Käyttäjien tarpeet, käytännöt ja tilanteet vaihtelevat. Uusien asetusten lähtökohta on luoda enemmän sekä vapautta että vastuuta suunnitteluun ja Sisäilmastoluokitus tukee tätä. Viime kädessä toki tilaaja tekee päätöksen. Tämä on vapaaehtoinen luokitus, jota voi noudattaa niin halutessaan”.

Käytännön kokemukset ja palaute ovat tärkeää

Sisäilmastoluokitus 2018 on saatavissa RT tietoväylän kautta kortistojen päivittyvistä sisällöistä osoitteesta rt.rakennustieto.fi. Se on ostettavissa myös erikseen verkkokaupasta www.rakennustietokauppa.fi. Rakennustiedon kortiston asiakkaat saavat luokituksen automaattisena päivityksenä. ”Sisäilmayhdistys tulee julkaisemaan sisäilmastoluokituksen myös omana julkaisunaan. Lisäksi minä ja Sisäilmayhdistyksen toiminnanjohtaja Mervi Ahola tarjoamme mahdollisuuksien mukaan luentoja aiheesta. Suomen LVI-liiton kanssa on myös suunniteltu alustavasti Sisäilmastoluokitus 2018 -kursseja.”

”Toivon tietenkin, että suunnittelijat perehtyisivät oppaaseen ja hyödyntäisivät sitä työssään. Ensimmäinen Sisäilmastoluokitus julkaistiin vuonna 1995 ja sen edelliset päivitykset 2001 ja 2008. Annetun palautteen pohjalta luokitusta on muokattu edelleen selkeämmäksi ja palautetta toivotaan tästä eteenpäinkin”, kannustaa Säteri.

”Koen, että tällainen selkeiden tavoitteiden julkaiseminen on omalta osaltaan nostanut LVI-suunnittelun arvostusta rakentamisessa. LVI-suunnittelu edellyttää ammattitaitoa, jonka tarvetta oppaat tai Sisäilmastoluokitus eivät poista – päinvastoin lisäävät.”

Jorma Säterin vastaukset suunnittelijapäivän aikana esitettyihin kysymyksiin

Suunnittelijapäivän aikana osallistujien oli mahdollista esittää kysymyksiä luennoitsijoille, julkaisemme vastaukset näihin kysymyksiin ohessa.

Pitäisikö tuloilmavirtoja simuloida ainakin jollain tasolla, jotta tiedettäisiin miten sisäilmasto toteutuu?

Olosuhteiden simulointi on joka tapauksessa tarpeen mm. ylilämpenemisen estämiseksi. Paine-erojen ja ilmavirtojen simulointi on tarpeen tehdä ainakin korkeissa (yli 4 kerrosta) ja avoimella paikalla sijaitsevissa rakennuksissa.

Talviaikana sisälämpötilasuositus alle 21.5 on liian alhainen ja aiheuttaa käytännössä paljon valitusta.

21,5 on tutkimusten ja standardien mukainen suuren joukon keskimääräinen optimilämpötila. Liian korkeat lämpötilat lisäävät sisäilmaoireita ja energiankulutusta. Yksilölliset erot ovat kuitenkin suuret ja paras tyytyväisyys saavutetaan yksilöllisellä säätömahdollisuudella (S1-luokka). Erityisryhmille (vanhukset, liikuntarajoitteiset ym.) tarvitaan 1-2 astetta lämpimämpää. Ilman lämpötilan lisäksi on pidettävä ilman nopeus alle 0,15 m/s ja seinä ym. pinnat lähellä ilman lämpötilaa.

Mihin perustuu tarve kerroskohtaiseen tasapainoon, jos on avoin portaikko?

Tasapainoon mitoittamisella halutaan välttää alipaineen tuomat epäpuhtaudet rakenteista. Jatkuvaa ylipainetta pitää edelleen välttää, ja sen aiheuttama riski on mielestäni suurempi kuin terveen rakennuksen alipaineen. Siksi mittauksessa ja säädössä pitäisi tarkastaa myös paine-ero vaipan yli (eri korkeuksilla ja julkisivuilla).

Mikä muu vaihtoehto kuin huoneistokohtaiset IMSit on tuloilmavirran kasvattamiseen liesikuvun tehostustilanteessa?

Alipaineen vaikutuksesta avautuva ulkoilmaventtiili voisi toimia, tai ks. seuraava kysymys.

Voiko tuloilman tehostuksen toteuttaa kompensaatiolla suoraan mittaamalla paine-eroa liesituulettimen kanavasta? Tai vaipan yli paine-eroa mittaamalla?

Tällaista testattua ja toimintavarmaa tuotetta kaivattaisiin!

Tuleeko ulkoilman hiilidioksidipitoisuutta mitata, kun sisäilma on siihen sidottuna.

Jatkuva mittaaminen ei ole tarpeen, muutos on hidasta, nyt noin 400 ppm. Kertamittauksessa on hyvä mitata ulkoilman pitoisuus, se kertoo myös näyttääkö mittari oikein. Tiiviissä kaupunkirakenteessa ulkoilman pitoisuudet voivat olla paikallisesti korkeampia.

Ilmanvaihdon mitoituksen perusteet

FINVAC on tehnyt kaksi opasta (opas asuinrakennusten ilmanvaihdon mitoitukseen ja opas ilmanvaihdon mitoitukseen muissa kuin asuinrakennuksissa) ympäristöministeriön sisäilmasto ja ilmanvaihtoasetuksen (2018) tueksi.

Oppaat ovat osa loppuraporttia Ilmanvaihdon mitoituksen perusteet -hanke, loppuraportti 2018 (pdf). Ympäristöministeriön sivusto voimassa olevaan rakentamismääryskokoelmaan.