Suomen LVI-liitto jakaa huolen alan koulutuksen laadusta, aloituspaikkojen määrästä sekä alan vetovoimaisuudesta ammattiaan valitsevien parissa. Olemme muun muassa mukana LVI-alan järjestöjen yhteishankkeessa, joka työskentelee juuri näiden asioiden parantamiseksi.
Maaliskuussa 2019 julkaistu ROTI-raportti nostaa kiinteistö- ja rakentamisen alan yhdeksi aiheeksi koulutuksen ja kehityksen tärkeyden. ”Opiskeluaikoja on lyhennetty kaikilla koulutusasteilla, mikä on johtanut opintosisältöjen tiivistämiseen. Opiskelijoilla ei ole yhtä kattavaa teoriapohjaa työelämään siirtyessään kuin aiemmin”, raportissa todetaan.
Työmäärä on lisääntynyt ammattikorkeakoulujen opetushenkilökunnan vähetessä
OAJ:n ja Haaga-Helian Kiviä ja keitaita 2 -kyselytutkimus osoitti suoraan, että ammattikorkeakoulujen opettajilta puuttuu aikaa osaamisen kehittämiseen. Tutkimuksessa todetaan, että ”ammattikorkeakoulujen rahoitus on laskenut jo kahdeksan vuoden ajan, eikä ensi vuodenkaan budjettiesitys vastaa kulujen nousua. Lisääntynyt tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta on lisännyt työmäärää, mutta opettajia on entistä vähemmän” ja että ”opettajan antaman opetuksen määrä on tipahtanut kymmenessä vuodessa 20 prosenttia”.
Suomen LVI-liitto toimii tiiviissä yhteistyössä alan ammattikorkeakouluopettajien kanssa ja tapaamme heitä säännöllisesti. Alan opettajien motivaatio on korkea ja osaaminen erittäin hyvällä tasolla. Mutta kuten edellä osoitettu on, heidän työmääränsä on lisääntynyt merkittävästi toiminnan rahoituksen laskiessa. Tilanne on pitkällä aikavälillä kestämätön.
Kansainväliset tavoitteet ja kansalliset tarpeet edellyttävät osaavaa työvoimaa
Tulevan hallituksen toivomme reagoivan nopeasti alan opetuksen resurssien riittävyyden ja ammatillisen osaamisen laadun varmistamiseen. Rakennuksissa kuluu noin 40 % Suomen energian kokonaiskulutuksesta ja EU:n asettamien energiansäästötavoitteiden saavuttamisessa rakennusten talotekniikka on merkittävässä roolissa. Ala tarvitsee tekijöitä ja vaikuttajia varmistamaan suomalaisen asumisen ja rakentamisen tason yhä pienenevällä hiilijalanjäljellä.
Lisäksi suomalaisen rakennuskannan korjausvelaksi arvioidaan jopa kymmenesosa koko rakennuskannan arvosta. Suurin peruskorjausten tarve on tulossa 1960-1980-lukujen rakennuksiin. Arviolta viidennes omakotitaloista vaatii välitöntä suuremman tai pienemmän vaurion korjausta. EU-maiden kaikkien rakennusten tulee olla lähes nollaenergiarakennuksia vuoteen 2050 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää paljon osaamista ja työvoimaa alalle.
Yhdyn Sulvin raportiin, sillä mielestäni n. 10 vuoden aikana on koulutuksen rahoitusta pienennetty n. 20%, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että opetuksen tuntikehys on supistunut n. 30%. Opetustason ja ammattikorkeakoulujen ongelmat korreloituvat n. 5-10 vuoden kuluessa kriittiselle polulle koska korkeakoulujen opetuksen ja tutkimuksen taso on laskenut LVI-tekniikan perusteiden ymmärtämisen kannalta tärkeiden lämmönsiirron, termodynamiikan ja aineensiirto-opin osalta dramaattisesti. Esim. Aalto ylipistossa ei tiettävästi ole edes ko. aiheisiin liittyvää laboratoriota, jossa voitaisiin ko. asioita tutkia. On myös käsittämätöntä, että prof. Markku Lampisen lähtiessä eläkkeelle myös hänen johtama laboratorionsa henkilökuntineen lopetettiin. Näin hukattiin merkittävästi osaamista sekä myös yhteiskunnan varoja. Jos ja kun uusi laboratorio joskus rakennetaan, tarvitaan tutkimukseen ja erityisesti tutkijoiden eli lisensiaattien ja professoreiden palkkaukseen merkittävästi määrärahoja. Projektirahoitus ei mielestäni luo riittävää pitkäaikaista vakautta rahoitukseen. Jos suomessa ei ole riittävän korkealaatuista koulutusta, vaikeutuu suomalaisen osaamisen myynti maailmalle. Mutta varsinainen ongelma osaajista aiheutuu siitä, että 5-10 vuoden kuluttua AMMATTIKORKEAKOULUIHIN EI LÖYDY OSAAVIA OPETTAJIA, jonka seurauksena myös AMK-insinöörien osaamisen taso laskee auttamattomasti.