Kun TaLVIn nykyinen puheenjohtaja Kalle Kanninen lähti vaihto-oppilaaksi Namibiaan, hän odotti näkevänsä savimajoja. Pääkaupungin länsimaalaisuus yllätti. ”En saanut mitään suuria kulttuurishokkeja, mutta toki isot tasoerot pistivät silmään. Toiset asuivat slummeissa, toiset kerrostaloissa. Hintataso oli joissakin elintarvikkeissa melkein sama kuin meillä, mutta yleinen palkkataso huono”, kertoo Kanninen nyt muutama vuosi vaihto-oppilasajan jälkeen. Kanninen opiskeli talotekniikkaa Tampereen ammattikorkeakoulussa. ”Vaihto-oppilaskohteita oli kymmeniä eri vaihtoehtoja. Namibia kuulosti eksoottiselta paikalta, jossa tuskin tulisi käytyä muuten. Hain sinne, Tšekkeihin ja Thaimaahan”.
Polytechnic Namibiassa opiskeli yhtä aikaa kahdeksan vaihtaria, joista yllättäen kolme oli kotoisin Suomesta. Vain yksi vaihto-oppilaista oli nainen. ”Itse koulussa oppilaita oli aika 50-50, ehkä kuitenkin naisia oli oppilaista enemmän. Opetus oli englanniksi, vaikka maassa puhutaan kolmeatoista eri heimokieltä, pääasiassa afrikaansia. Opetustyyli oli mielestäni hyvin perinteistä, pidettiin kolmen tunnin kalvosulkeisia, eikä opettajan auktoriteettia saanut missään nimessä kyseenalaistaa. Toiset oppilaat vähän hämmästelivät jos aloitti keskustelun opettajan kanssa”.
Kanninen tovereineen kiersi mm. Victoria Fallseilla, Botswanassa ja Zimbabwessa, mutta myös koulu järjesti vaihto-oppilaille ohjelmaa, kuten vierailun paikallisella vedenpuhdistamolla. ”Sen korkea tekniikan taso yllätti”, kertoo Kanninen. ”Kyllä suomalaisella osaamisella olisi silti jalansijaa enempikin Afrikassa ja Namibiassa”.
Kuvat Janne Gustafssonin blogista ”9379 kilometriä”.
